Tänä päivänä puhutaan paljon valmentavasta johtamisesta. Olen itse toiminut viisi vuotta hoivakodin johtajana. Minun johtamistapani perustuu siihen, että työntekijät voivat hyvin, mutta tuntevat myös oman vastuunsa siitä, mistä hyvinvointi lähtee. Toinen on hoitotyön laatu. Hoivan laadun tulee olla niin hyvää kuin se ikinä voi olla. Nämä ihmiset jotka hoivakotiin joutuu/pääsee, ovat ansainneet kaiken sen hyvän mitä heille voidaan tarjota. Johtamistyylini perustuu oikeudenmukaisuuteen ja rehellisyyteen sekä tasa-arvoon kaikkien työntekijöiden suhteen. Avoin hyvä keskustelukulttuuri on avain moneen asiaan. Läheistyön tärkeys on yksi asia, mikä takaa toimiessaan parhaan lopputuloksen asukkaan hoitoa ajatellen. Tämä johtamistyyli ei vaan sovi isoihin hoivajätteihin. Olen toiminut kolmen eri organisaation alla ja minulla on varaa sanoa miten nämä toimivat. Näistä kolmesta yksi oli Suomalainen yritys ja voin sanoa, että sen huomasi. Tämän firman alla oli ilo työskennellä juuri sen takia, että siellä arvostettiin oikeaa johtamista. Siellä myös ajateltiin hoitajien hyvinvointia, vaikka tulostakin piti tulla. Johdin kaksi vuotta ihan alusta asti tätä taloa eli toisin sanoen käynnistin koko talon toiminnan alusta asti. Talo oli uusi, ja siitä rakennettiin juuri sellainen, kuin me halusimme. Sain tukea koko ajan ja toteuttaa kaiken mitä katsoimme tarpeelliseksi. Hoitajamitoitusten ei tarvinnut olla tasan 0,6, vaan se sai mennä yli tarpeen mukaan. Asukkaiden arkeen sai hankkia kaikkea kivaa ja juhlia sai pitää. Talossa oli oma kokki, joka teki ihanaa ruokaa, ilman että piti laskea makkaranpaloja keitosta. Silti toisen kokonaisena vuonna teimme jo voittoa. Minulle sanottiin siinä vaiheessa kun aloin tähän hommaan, että johda taloa kuin se olisi omasi ja niin minä tein. Sitten toiseen ääripäähän. Näissä kyseisissä ei Suomalaisten omistamissa hoivakodeissa johtajan rooli on olla käskyläinen, joka tekee mitä sanotaan, ja jos et tee olet vaikea. Sinua vaaditaan toimimaan täysin epäeettisesti ja täysin omia arvoja vastaan. Nämä hoivajätit mainostavat kuinka he ovat muuttaneet toimintaansa, mutta todellisuus on ihan jotain muuta. Mitoitukset on oltava tasan 0,6 oli tilanne mikä tahansa ja motto on, että ”mieluummin ali kuin yli”. Työtä teetetään hoitajilla, joilla ei ole edes resursseja tehdä koko hoitotyötä. Siistijän työstä siirretään osa mitoitukseen, koska hän puhuu ja juttelee asukkaiden kanssa. Niille jotka eivät tiedä mitä nämä mitoitukset ovat, avaan sitä vähän.
Hoitajamitoitus lasketaan niin, että yhtä asukasta kohti pitää olla 0,6 hoitajaa. Jaksoja ei seurata päivätasolla, vaan yleensä kolmen viikon jaksoissa. On olemassa välillinen ja välitön hoitotyö. Välitön on sitä hoitotyötä mitä teet asukkaiden kanssa ja välillinen on esimerkiksi pyykinpesua, siistimistä ja keittiötyötä. Nyt ymmärrätte mitä tarkoitan, jos siistijän työstä siirretään osa välittömään. Se on suoraan pois siitä hoitajien tekemästä hoitotyöstä. Siistijän jutteleminen asukkaan kanssa ei ole asia mitä saisi ikinä siirtää välittömään työhön. Tätä mitoitusta kierretään kaikilla mahdollisilla tavoilla, koska sen pitäminen oikealla tasolla maksaa. Tämän takia sijaisia ei oteta jos joku sairastuu, vaan sitten tehdään vajaalla miehityksellä, kunhan kolmen viikon mitoitus on 0,6. Tiedän, että on johtajia jotka lisäävät tunteja listoihin, joita kukaan ei ole tehnyt, että mitoitus saadaan kohdilleen. Tämä on täyttä huijaamista ja suoraan sanottuna rikollista. Kun sitten et suostu toimimaan johtajana näin, olet vaikea ja sinut on saatava äkkiä pois työstäsi. Olet vaarallinen, koska puutut epäkohtiin. Olen taistellut tämän asian kanssa ja pitänut kynsin hampain kiinni oikeudenmukaisuudesta ja rehellisyydestä, mihin se loppu viimein vei? Siihen, että tällä hetkellä olen työtön. Minulle tehtiin niin ruma temppu tämän viimeisen työnantajan toimesta, että en edes minä olisi uskonut. Peli on rumaa ja raakaa. Voittoa pitää tulla, vaikka asukkaat makaisivat vuorokauden sängyssä, ilman, että kukaan on ehtinyt kunnolla käydä katsomassa. Lehtiin on noussut viime aikoina paljon juttuja hoivakotien epäkohdista. Hienoa, mutta mitä se on auttanut, ei yhtään mitään. Edelleen meidän vanhukset kärsivät laadukkaan hoidon puutteesta. En sano etteikö olisi myös hyviä hoivakoteja, kyllä on, mutta kenen omistuksessa. Olen kymmenien kollegoiden kanssa puhunut näistä ongelmista ja ikävä kyllä nämä upeat johtajat ovat vaihtaneet työnkuvaa tai jopa lähteneet kokonaan pois alalta. He lähtevät, koska eivät jaksa. Huono palkka vastuisiin nähden ja sidotut kädet, jotta voisit tehdä työtä oikeasti laadukkaasti.
Ne jotka ovat saaneet läheisensä hyvään paikkaan saavat olla onnellisia. He keillä on läheisiä pitämässä huolta heidän asioistaan, saavat olla onnellisia. He keillä ei ole ketään, jäävät viimeiseksi, koska heidät uskalletaan jättää hoitamatta. Kukaan ei tule hyppimään nenille, koska ei ole ketään. Hoitajat tekevät työtä suurella sydämellä. Työ on raskasta niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Heille pitää tarjota työolosuhteet, missä he voivat tehdä työtä niin hyvin kuin voivat. Heille pitää tarjota työolosuhteet, jossa heillä on mahdollisuus toteuttaa laadukasta hoivaa, virikkeitä ja ulkoilua. Heidän henkilökohtaiset asiat pitää voida ottaa huomion ja pahan paikan tullessa joustaa esimerkiksi työajassa. Työvuoro toiveet ja listojen itse suunnittelu on yksi osa hyvinvointia. Tärkeintä on kuitenkin se, että tulet kuulluksi. En ymmärrä miten meillä täällä Suomessa annetaan toimia näin. Olen vihainen ja vit….nut siihen, että meidän maassa kohdellaan vanhuksia näin. Jokainen sukupolvi rakentaa tätä maata, mutta tämän hetken yli 70 vuotiaat ovat oikeasti sanan varsinaisessa merkityksessä rakentaneet sitä. Heitä kuuluisi arvostaa ja antaa heille niin hyvä vanhuus kuin ikinä mahdollista. Yhä nuoremmat joutuvat siirtymään hoivakotien asukkaiksi. Mitä luulet, millainen asuminen on hyvää jos oletkin 60 vuotias. Kierrät päivät pitkä samaa ympyrää ja se siinä. Kellään ei ole aikaa istua alas sinun kanssasi, lähteä ulos tai vaikka vaan lukea lehteä. Parhaassa tapauksessa elät näin vielä hyvin pitkään. Ihmiset ovat pelinappuloita, eivät ihmisiä. Haluaisin niin kovasti tehdä tälle asialle jotain, mutta en tiedä mitä ja miten. Minulla on niin paljon tietoa mitä tekisi mieli julkaista. Tiedän niin räikeitä väärinkäytöksiä ja toimintatapoja, että monet lehtijutut jäävät toiseksi. Olen miettinyt pitäisikö tästä tehdä julkinen asia. Mutta mitä se auttaa. Hetken taas lehdet kirjoittaa ja sitten taas kaikki jatkuu samaan tahtiin. Olen surullinen. Mitä mieltä te olette tästä asiasta ja onko teillä henkilökohtaisia kokemuksia asiasta? Kiitos kun luit❤️