Tähän ikään mennessä on tullut tavattua paljon ihmisiä. Monesti olen miettinyt myös ihmisten toimintaa ja käyttäytymistä. Itse tiedän, että itsensä kanssa kasvu tarvitsee paljon työtä ja peiliin katsomista. Kaikkein vaikeinta on olla itselleen rehellinen. Ihmisen tulee hyvin helposti selitettyä omaa käytöstään myös itselleen. Aina löytyy syy tai syyllinen, mutta vaikeinta on sanoa, että no helvetti, syy taisi olla ihan minussa itsessäni. Minä luen paljon. Minua kiinnostaa historia ja ihminen. Olen lukenut paljon psykologiaa, myös psykiatrian näkökulmasta. Olen lukenyt kriminologiaa ja katsonut kymmeniä dokumenttejä sarjamurhaajista ja diktaattoreista. Miettinyt miksi ihmisestä tulee sellainen kuin tulee. Minä itse olen tehnyt elämässä paljon virheitä. Olen satuttanut muita ja minua on satutettu. Olen toiminut väärin ja myös kärsinyt seuraukset. Mutta nyt vanhempana olen myös oppinut miettimään omaa toimintaani ja miksi teen asioita niin kuin teen. Väitän, että tänä päivänä olen jo hyvin pitkällä itseni kanssa, vaikka matkaa on varmasti vielä paljon jäljellä.
Kaikkein eniten minua on aina ärsyttänyt ihmisten kapea katseisuus ja itsekkyys. Jos me ihmisinä edes vähän useammin ajattelisimme ”out in the box” olisi maailma varmasti paljon parempi. Yhdellä ainoalla lauseella voi olla suuri merkitys ihmisen elämässä. Muistan omasta lapsuudesta lauseen, ”noista lapsista ei tule yhtään mitään”. Yksi ainoa lause, mikä kantoi minua tähän asti. Ai ei tule, no katsotaan tuleeko. Toinen lause mikä on jäänyt mieleeni, on ensi ja turvakodilla ollut ohjaajani (eläkkeelle kohta jäävä), joka sanoi minulle, ”Mirka, sinä et voi pelastaa koko maailmaa, mutta voit auttaa sinua lähellä olevia ihmisiä”. Todella viisaita sanoja. Pitkään yritin olla kaikkien kaveri ja ansaita heidän hyväksynnän. Tämä johtui pitkästi laspuudesta ja koulukiusaamisesta. En kokenut olevani koskaan ystävyyden arvoinen. Tämä teki minusta ihmisen, joka ei luottanut itseensä eikä itsetunto ollut minkäänlainen. Janosin ihmisten hyväksyntää ja tätä kautta tulin usein hyväksikäytetyksi. Kun olin reilu 30, poistin nämä ihmiset elämästäni. Heitä kutsutaan energiasyöpöiksi. He imevät sinusta kaiken, mutta eivät ikinä anna sinulle mitään. Jos mietit, niin sinunkin ympärilläsi on näitä ihmisiä, vai toimitko kenties itse näin. Ystävyys ja kumppanuus on vastavuoroisuutta, annetaan ja otetaan. Hyvän ystävän seurassa voit olla aito, eikä sinun tarvitse miettiä, mitä sanot tai teet. Voit luottaa, että tuo ihminen on aina läsnä, vaikka et konkreettisesti häntä näkisi pitkiin aikoihin. Onneksi minulla on ollut onni saada näitä ihmisiä elämääni.
On lause, mikä jää usein kysymättä, ”hei, miten sinulla oikeasti menee?. Jos ihminen vastaa ihan hyvin, on joskus hyvä kysyä enemmän. Monesti on helppo ohittaa se toinen kysymys, sillä silloin joutuisi kuuntelemaan. Kun et esitä lisäkysymystä, voi jäädä näkemättä, että ei sillä toisella mennytkään niin hyvin. On todella helppo ohittaa ihminen. Aina on kiire tai omat asiat ovat tärkeämpiä tuoda esiin, kuin kuunnella toista.
Oman minän tunteminen on vaikeaa ja siihen täytyy kasvaa. Kun opit tuntemaan itsesi, ei sinun tarvitse enää suorittaa tai olla mitään enempää. Minulle oli todella tärkeää jossain vaiheessa elämää, miltä näytän. Enää sillä ei ole mitään merkitystä, koska ulkonäkö ei tee sinusta parempaa. Sosiaalinen media on täynnä täydellisiä miehiä ja naisia, joita todellisuudessa ei ole. Kirjoitan yhden esimerkin. Mies bongaa naisen baarista ja he viettävät ihanan yön. Aamulla kun mies herää, ei vieressä olekaan enää se hemaiseva nainen minkä kanssa baarista lähti. Lattialta löytyy maxi topatut rintaliivit, kohottavat sukkahousut ja muotoileva pikkumekko. Tyynyltä löytyy irtoripset ja irtoponihäntä. Meikit on jäänyt tyynyyn. Tämä on raadollinen esimerkki, mutta kuvaa tätä päivää. En sano, etteikö näin voi tehdä ja itsekin käytän lyhyt hiuksisena esimerkiksi keikoilla ponihäntä jatketta. Haen tällä esimerkillä sitä, miksi pitää olla jotain muuta mitä on. Minulla on ystäviä jotka ovat tinderissä. He ovat kertoneet tarinoita, kun ovat tavanneet siellä upean ihmisen. Kun he sitten näkevät luonnossa tuon ihmisen, he eivät ole meinanneet tuntea koko häntä. Tinderin kuvat ovat joko edelliseltä vuosikymmeneltä tai niin vahvasti muokattuja, että todellisuus häviää. Miksi huijaat itseäsi, sillä totuus paljastuu kuitenkin. Yksi tällainen tapaus oli, missä ystäväni oli kysynyt tapaamaltaa naiselta, että miksi olet laittanut ihan erilaisia kuvia nettiin kuin olet, vastaus oli ”et olisi halunut tavata minua jos olisin laittanut todelliset kuvat”. Mitä ihmettä? On surullista, että tänä päivänä pitää täyttää määrätynlaiset kauneusihanteet. Mikään ulkopuolinen asia ei kuitenkaan tee sinusta sisäisesti kaunista.
Oman toiminnan selittely ja syiden etsiminen on hyvin yleistä. On hyvä, jos syitä osaa etsiä oikein. Itseensä meneminen on vaikeaa. On kuitenkin paljon kirjallisuutta jota lukemalla se helpottuu. Kysymykset, ”miksi minä teen näin”, ”miksi minä aina joudun tähän tilanteeseen” tai ”miksi minä aina tunnen näin”, ovat kysymyksiä, mitä me esitämme itsellemme. Kun tarkemmin mietimme asioita, näihin löytyy vastaus. Tässä vaiheessa pitää lopettaa uhriutuminen ja ottaa itseä niskasta kiinni. Vain sinulla on avaimet muuttaa itseäsi. Katso itseäsi peiliin ja sano, ”sinä riität”. Opi arvostamaan itseäsi ja sitä mitä olet. Jos huomaat, että käyttäydyt edelleen vahingollisesti itseäsi tai muuta kohtaan, nosta kissa pöydälle ja mieti mistä se johtuu. Meidän ei tarvitse olla täydellisiä, koska täydellistä ihmistä ei olekaan. Meissä kaikissa on omat virheemme ja arpemme. Meidän pitää vain hyväksyä ne. Ihmisten aitous on katoava luonnonvara. Suomen laissa pitäisi olla kohta, jossa jokainen ihminen määrätään vähintään kerran vuodessa viikoksi yksin pieneen metsämökkiin ilman sähköjä. Kun siellä viikon mietit asioita ja kannat puita sisälle, että pysyt lämpimänä, teet ruokaa ilman mikroaalto uunia, saattaa se avata aivan uuden maailman. Ei varmaan kaikille, mutta osalle aivan varmasti. Me olemme kadottaneet todellisuuden tajun. Tämän takia monelle ihmiselle kenen kanssa olen jutellut, on tullut tarve päästä rauhaan johonkin kauas metelistä ja ihmisistä. Aivot eivät jaksa ottaa vastaan kaikkea sitä mitä ympärillämme tapahtuu. Ihmiset väsyy ja voi huonosti. Itsestäni voisin käyttää sanaa ihmisvihaaja. Olen alkanut inhota paikkoja missä on paljon ihmisiä. Olen alkanut inhota ihmisiä, jotka eivät näe kuin itsensä. Olen alkanut inhota ihmisten epäaitoutta. Inhoan paljon asioita, joskus jopa itseäni. Minullakin on vielä paljon opittavaa ja kehitettävää, mutta sitä matkaa on kiva tehdä. Välillä se masentaa, mutta välillä se myös naurattaa. Onneksi minulla on elämässä niitä aitoja ihmisiä, jotka osaavat nauraa itselleen.
Nämä ajatukset ovat taas minun ajatuksia. Nykypäivänä kun kaikki loukkaantuu jostain, niin varmaan minunkin kirjoituksistani joku loukkaantuu. Jos näin, niin mieti hetki miksi ja mistä sinä loukkaannut? On vanha sanonta, ”Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa”. Näin se usein menee. Itsekkin usein älähtäneenä🤣Kiitos jos luit tänne asti. Olet upea❤️