Miksi aina pitää olla jotain? Nykymaailman vaatimukset ovat todella kovat. Jokaisesta tuutista tulee sitä, kuinka pitäisi olla oma itsensä ja tehdä juuri niin kuin haluaa, mutta samaan aikaan taas markkinoidaan sitä, kuinka sinun pitäisi olla jotain ihan muuta.
Kauneus ihanteet: Älä vanhene, vaan tilaa vaikka Kiinasta ihme voidetta, että saat rypyt piiloon. Ota täyteaineita ja käy rasvaimussa. Käytä jo pikkutytöstä asti erilaisia kasvonaamioita ja rasvoja tai mitä ikinä kaupasta löydätkään ja pahimmassa mahdollisessa tapauksessa pilaa jo nuorena ihosi ja hiuksesi. Älä siis näytä luonnolliselle edes lapsena. Pukeudu jo pienestä asti paljastaviin vaatteisiin ja meikkaa, jotta voit tehdä itsestäsi erilaisia videoita nettiin. Kerää tykkäyksiä ja seuraajia, jotta valheellinen itsetuntosi pönkittyy tai vastaavasti se olematon ja kehittymätön itsetunto ei kehity lainkaan tai se ei ainakaan ole normaali. Näinkö me haluamme meidän lasten ja nuorten kasvavan?
Nykypäivä vs ennen: Sanotaan, että ennen kaikki oli paremmin, kyllä, ennen oli moni asia paremmin. En väitä sitä, ettäkö nykypäivänä ei olisi myös hyviä asioita, on, paljonkin, mutta sosiaalinen elämä oli ennen parempaa. Tänä päivänä ihmisen on todella helppoa eristäytyä. Sinun ei välttämättä tarvitse liikkua kotoa yhtään mihinkään. Wolt tuo ruoat kotiovelle ja opiskellakin voi etänä. Nuoret käyvät vielä koulussa, mutta koulun jälkeen voi istua luurit päässä pelaamassa koko loppu päivän. Kännykällä ollaan yhteydessä viestien kautta, koska puhelimessa puhuminen on liian läheinen kontakti. En väitä, että kaikki lapset ja nuoret toimisi näin, mutta tutkitun tiedon mukaan lasten ja nuorten ahdistuneisuus on kasvanut roimasti. Ennen käveltiin kaverin luo, ja oltiin pihalla niin myöhään, kunnes oli pakko mennä sisälle. Nykypäivänä ei näin tarvitse enää tehdä. Ennen mentiin ovelle ja kysyttiin ulos tai mentiin vaan kylään, ilman, että siitä piti sopia viikkoja aiemmin ja tarkka kellon aika sopien. Ammattikorkeakoulun opettaja kirjoitti aiheesta nuorten sosiaalisten tilanteiden pelko ja niistä ahdistuminen. Nuoret eivät kestä tilannetta, missä on paljon ihmisiä kuten luokkatilanteet. Sama ilmiö on armeijassa. Ensimmäistä kertaa joudutaan samaan tupaan muiden kanssa, eikä yksityisyyttä enää ole. Muistutan edelleen, että kärjistän tässä nykymaailman ilmiöitä, enkä missään nimessä väitä, että kaikki toimisi näin.
Maalaisjärki: Maalaisjärki alkaa olla sanana jo sellainen, ettei sitä enää ymmärretä. Omatoimisuus ja oman järjen käyttö on katoava luonnonvara. Enää ei osata miettiä, miten minkäkin asian voisi ratkaista itse, koska google tai tekoäly vastaa sinun puolestasi. Neurologian tohtorin sanoin, ”ihmisen aivot surkastuu”. Itse olen ajatellut, että evoluutio alkaa ottaa takapakkia. Jos ajatellaan aikaa aikojen alussa, kun ihmiset asuivat luolissa ja piirsivät kallioon kuvia vs tulevaisuus. Ihmiset elää kännykkä kädessä, asento pää eteenpäin ja siitä alaspäin. Selkäranka alkaa taittua samaan asentoon kuin apinoilla. Käsillä ei enää tehdä niin paljon kuin ennen ja pikkurilli surkastuu pikkuhiljaa pois. Enää ei kirjoiteta vaan lähetetään hymiöitä. Lopputulos: Ihminen kulkee jälleen nelinkontin ja piirtää emojeja kallioihin. Puhutaan vanhempien vastuusta ja siinä olen sitä mieltä, että vastuu on edelleen vanhemmilla miten lapsensa kasvattaa. On kuitenkin huomioitava, että nykymaailman paineet ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Vanhemmille asetetaan ihan erilaisia vaatimuksia työelämän ja vanhemmuuden suhteen. Uskon kuitenkin, että jokaisella vanhemmalla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, antaako esimerkiksi 2 vuotiaan käteen puhelimen, jolla pikkuinen voi selata Tik Tok videoita vanhemman valvomatta. Näissä asioissa voisimme käyttää enemmän maalaisjärkeä. Kumpi on parempi vaihtoehto. Mennä lapsen kanssa luontoon vai istua itse kännykällä kun lapsi katsoo telkkaria, pelaa tai tuijottaa omaa kännykkää?
Diagnoosi Suomi: Pitääkö kaikkeen olla diagnoosi? Jos lapsi on hiukan villi, on hänessä oltava joku vika. Ei kun lääkäriin. Lääkäri setä tai täti kirjoittaa lähetteen tutkimuksiin. Tutkimuksissa todetaan, että lapsella on vähintään ADHD. En sano, etteikö näitä ollut ennenkin, silloin niitä ei vaan tutkittu. Enkä sano sitäkään, etteikö näitä oikeasti ole, vaan sitä, onko kaikilla lapsilla oltava joku, jos he ovat vähän villejä tai eivät pysty keskittymään. Kuitenkin tähän voi olla muitakin syitä, kuten informaatio tulva. Jos lapsi elää suurimman osan ajasta tuijottaen sitä kännykkää tai pelaten, on aivojen vastaanotettava valtava määrä informaatiota. Kuvat vaihtuu nopeasti, värejä on paljon, tapahtumat voivat olla sellaisia mitä lapsen aivot eivät edes pysty käsittelemään. Nämä kaikki kuitenkin jäävät lapsen alitajuntaan. Pieni lapsi joka ei osaa vielä puhua tai on vahvasti kehitysvaiheessa, on todella haavoittuva aistien kautta. Väkivaltaa tulee joka tuutista ja lapsen aivot eivät pysty prosessoimaan kaikkea näkemäänsä. Peleissä kaikki on normaalia. Ammutaan päähän ja ihminen vaan nousee uuteen elämään. Nuoruusiässä tulee sitten ensimmäinen masennus. Eikun taas lääkäriin ja lääkäri määrää sinulle masennuslääkkeet. Siitä se kierre sitten alkaa. Nykymaailmassa ei enää kestetä normaalia ahditusta, vaan kaikki negatiiviset tunteet pitää poistaa jollain tavalla. Määrätynlainen ahdistus kuuluu elämään. On eri asia jos ahdistaa aina, silloin asialle pitää tehdä jotain. Uskon, ette teillä lukijoilla on kaikilla joku kaveri, joka syö masennuslääkkeitä. Tämän päivän elämä vaan ahdistaa kaikkine vaatimuksineen.
Normaali vs epänormaali: Inhoan sanaa normaali, koska kuka määrittää mikä on normaalia ja mikä ei. Kuitenkin tänä päivänä kaikesta pitää nostaa hirveä meteli. Joka paikassa pitää olla kiintiö homo tai lesbo, yksi kansainvälisyyttä edustava ja yksi tumma ihoinen, ettei vaan loukata ketään. Tänä päivänä loukkaannutaan kaikesta. Minä minä ajatus vallitsee. Mutta pitäisi muistaa, että jokaiselle loukkaantujalle on vasta loukkaantuja. Jos sinä loukkaannut siitä, että pidän punaista pipoa, niin minä loukkaannun siitä, että sinä et pidä. Ei saa laulaa suvivirttä kun joku loukkaantuu, no hitto minä loukkaannun jos sitä ei lauleta. Välillä tuntuu, että missä helvetin sirkuksessa me eletään. Tänä päivänä kaikkein vaikeinta on olla valkoihoinen suomalainen hetero mies. Vaikka olenkin nainen, niin koen, että miesten on yhtä vaikea istua enää muottiin. Jos naisen ulkonäköön luodaan paineita, niin niin luodaan miehenkin. Minä hyväksyn kaikki ihmiset, olen aina hyväksynyt, mutta miksi nämä ihmiset eivät hyväksy itseään, vaan pitävät hirveää meteliä omista oikeuksistaan. Tämä kaikki kääntyy heitä itseä vastaan, sillä nämä mielenosoittajat aiheuttavat vaan sen, että ihmiset ärsyyntyy entistä enemmän. Meillä Suomessa on tasa-arvo ja täällä saa olla erilainen jos haluaa. Silloin kun minä olin nuori punkkari, katsottiin sitä todellakin kieroon, mutta ei enää. Annetaan kaikkien ihmisten olla sellaisia kuin on. Pidetään huolta toisistamme väriin, kansalaisuuteen tai identiteettiin katsomatta. Kunnioitetaan maan lakeja ja toimitaan toista kunnioittaen, mikä silloin voi mennä väärin?
Olen nyt kirjoittanut aiheista, mistä olisi kirjoitettavaa kirjan verran. Nämä ovat minun ajatuksia ja jokaisella on oikeus omiin sellaisiin. Olen kärjistänyt asioita ja nostanut sellaisia teemoja esiin, mitkä oikeasti puhututtaa ihmisiä. Minä kuulen paljon ihmisten mielipiteitä ja nämä edellä kirjoittamani perustuu myös siihen kokonaiskuvaan, mitä ihmiset puhuvat ja mistä he ovat huolissaan. Meillä ihmisillä on kuitenkin valta muuttaa asioita. Me voimme muuttaa yhdessä ja milloin meistä tulee yhdessä lähtee yksilöstä. Jos aina ajatellaan, ettei siihen yksi ihminen pysty, eikä yksilöistä muodostu kansa, kun heitä on tarpeeksi. Voisimme miettiä vaikka aikamme diktaattoreita. Hitler oli aluksi yksin ja mitä hän saikaan aikaan? Ei mitään hyvää, mutta siinäpä se juuri onkin. Tarpeeksi vahva tahto vie läpi harmaan kiven. Kiitos jos luit tähän asti❤️